sunnuntai 31. elokuuta 2014

IHANA KESÄKURPITSAKAKKU

Eipäs olisi tullut mieleenkään, että kesäkurpitsasta voisi tehdä myös kakkua. 
Tykkään kokeilla uusia ja vähän erilaisia reseptejä. Ja onneksi testasin myös tämän. 
Hyvää oli!
Ohjeen löysin Pirkasta. Alkuperäisessä ohjeessa oli myös kookosta, mutta ne jätin pois, koska en lukeudu ollenkaan kookoksen ystäviin...


POHJA 

1 (n. 300g) kesäkurpitsa
150g voita tai margariinia
3 kananmunaa
3 dl sokeria
3,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1,5 tl kanelia
0,5 tl inkivääriä
0,5 tl neilikkaa

Raasta kesäkurpitsa keskikarkeaksi raasteeksi. 
Sulata rasva ja sekoita joukkoon kurpitsaraaste.

Vaahdota munat ja sokeri. Lisää rasva-raasteseos.
Sekeoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan.
Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan (3l).

Paista 175 asteessa noin 45 minuuttia.
Anna kakun jäähtyä hieman ja kumoa se.

VÄLIIN

1 dl appelsiinimarmeladia

Halkaise jäähtynyt kakku puoliksi.
Levitä pohjalevyn päälle appelsiinimarmeladi.

KUORRUTUS

2 rasiaa (a`180g) appelsiinituorejuustoa
1 prk maitorahkaa
1,5 dl tomusokeria

Sekoita kuorrutuksen aineet kulhossa. 
Levitä puolet kuorrutteesta kakun väliin ja loput pinnalle.
Ripottele kuorrutteen päälle mantelirouhetta ja nonparelleja.


Herkullisia hetkiä!

T


lauantai 30. elokuuta 2014

keskiviikko 20. elokuuta 2014

KOIRAMÄEN PAJUTALLI

Tänään käytiin ystäväni kanssa vierailulla Koiramäen Pajutallissa. Mukana oli myös 2- ja 4- vuotiaat lapset.
Koiramäen Pajutalli on Tuusulassa Vanhan Tuusulantien varrella sijaitseva idyllinen kohde, jonka yli hehtaarin kokoinen historiallinen pihapiiri kätkee sisälleen  katseltavaa ja ihasteltavaa koko perheelle. Mikä ihana miljöö!



Pihapiiri koostuu useasta rakennuksesta, joissa on esillä ja myynnissä upeita pajutöitä. Myös erilaisia lyhtyjä ja kodin persoonallisia sisustustavaroita löytyy aitoista ja rakennuksista. Varsinainen myymälä löytyy pihan valkoisesta päärakennuksesta.
Päärakennuksesta löytyy myös tunnelmallinen kahvila. 
Puutarhan ovat valloittaneet pajuiset majat, aidat, kukkatelineet sekä lukuisat ihastuttavat eläinhahmot.






Pihapiiristä löytyy myös Pupula ja Possula. Kaksi minipossua ja muutama pupu elelevät sulassa sovussa pienessä talossaan. :)


Lasten aitasta löytyy pienille vierailijoille ihastuttava kauppaleikkipaikka vanhoine kassakoneineen.




Viereinen museoaitta johdattaa menneeseen aikaan.




Valkoisen päätalon myymälästä löytyvät siis persoonalliset lahjaideat kuin ihanat country-henkiset tuotteet kodin sisustukseen ja somistukseen. Tuotteet on hankittu lähinna Ruotsista ja Tanskasta.








Koiramäen Pajutallissa järjestetään myös erilaisia kursseja.
Tämän syksyn aikana voi osallistua pajun punonnan peruskurssille, jossa käydään läpi kuoripajun kerääminen, kuivattaminen ja liottaminen sekä tutustutaan punonnassa käytettäviin työvälineisiin. Kurssilla valmistetaan valinnaisesti kukkakehikko, amppeli, oksanhaarakori, sipulikori tms helpohko työ.
Alla oleva traktori ei ehkä kuulu sarjaan "peruskurssin helpohko työ". :D


Myös joulukurssi kuulostaa kovin houkuttelevalle. Kurssilla valmistetaan helppoja koristeita jouluuun  mm. kransseja meriheinästä joulusomistein, valokehikoita, tähtiä ja muita jouluaiheisia töitä.


Tarkemmat tiedot kurssien aikatauluista, hinnoista ja ilmoittautumisohjeista löytyy Koiramäen Pajutallin nettisivuilta.


Sateen yllättäessä jätimme tällä kertaa pajupeikkometsän väliin ja suuntasimme suoraan päärakennukseen ostelemaan herkkuja ja pientä kivaa kotiin.
Kerron myöhemmin, mitä toin reissusta tuliaisiksi. :)


Koiramäen Pajutalli on avoinna seuraavasti

Ti-Pe 11-19
La-Su 10-18
Ma suljettu



Tulen varmasti vierailemaan Koiramäen Pajutallissa toisenkin kerran. 
Silloin teen sen ilman 2-vuotiasta tutkimusmatkailijaa. 
 Ei! Varovasti! Älä koske! - käskyt tuli aika tutuksi tänään. :)
Voin vain kuvitella miten kaunis paikka on joulun alla. Muutenkin idyllinen miljöö saa ylleen valkoisen lumipeitteen ja lukuisat valot ja kynttilät tuikkivat hämärässä. Tunnelmallista!

Käykää ihmeessä tutustumassa!

T







maanantai 18. elokuuta 2014

On syksy niin ihmeellinen...






Tänään on ollut ensimmäinen hiukan syksyisempi päivä. 
Aamulla satoi vettä ja oli harmaata. Nyt välillä aurinkokin pilkahtelee, mutta tuuli on kova. 
Käytiin pienen miehen kanssa ihmettelemässä ensimmäisiä alkusyksyn merkkejä. 
Kierrettiin ihan vain omassa pihassa ja omalla kotitiellä, mutta aikaa kului, 
kun jokaisessa lätäkössä piti loiskuttaa ja uittaa ankkoja. 
Kivaa! 
( Minäkin hyppäsin yhteen lätäkköön, VALITETTAVASTI siitä ei ole kuvaa... ;) )




On lottovoitto syntyä neljän vuodenajan maahan. 
Niin paljon, kuin kesästä pidänkin, olisi tylsää, jos aina olisi kesä. 
Ei ole yhtään vuodenaikaa josta en pitäisi. Toki pitkään jatkuneet vesisateet, jokapäiväiset lumityöt, harmaus ja pimeys saa välillä valituksen sanan lipsahtamaan suupielestä, mutta toisaalta, niin saa myös kovat helteetkin ihmiset huokailemaan. 




Ja säässä kuin säässä pärjää, kun on pukeutunut oikeisiin varusteisiin. Jos meillä ei ulkoiltaisi päivittäin, kiipisi varmaan niin äiti kuin lapsikin seinille. :)



Meillä on molemmilla käytössä Crocsin keltaiset kumpparit. Ja voin vain suositella niitä! Kumisaappaat on yleensä hurjan painavat, paksuine pohjineen ja etenkin pienillä lapsilla, joilla muutenkin on liikkuminen (varrelliset) kengät jalassa haastavampaa, niin ei se ainakaan helpotu "tönköillä" kumisaappailla.
Crocsin kumpparit on todella kevyet ja helppo sujauttaa jalkaan kätevien "kahvojen" avulla.
Ja plussaa tulee myös ihanan raikkaista väreistä!

Olen itsekin yllättynyt, mutta meillä taitaa tänä vuonna olla keltainen ykkösvärinä ulkovaatteissa! Ihanan pirteä väri! 
Myös minulta löytyy kirkkaan keltainen ulkotakki! 
Samikset, tekstiilikaksoset. Hah!


On syksy niin ihmeellinen

On syksy niin ihmeellinen. Minä kaikkea ymmärrä en.
Miten vihreä maa, värin uuden nyt saa,
linnut lentävät merien taa.

Mihin siilit ja etanat käy? Niitä syksyllä missään ei näy.
Mihin pois katoaa, missä siilien maa,
mullan allako ne asustaa?

Kuka vaahterat kauniiksi saa, värit muuttaa ne, nyt punertaa?
Kuka pensselillään lehdet käy värjäämään?
Missä maalarin tuon kotimaa?

On syksy niin ihmeellinen, minä kaikkea ymmärrä en.
Miten muutoksen saa koko kesäinen maa?
Värit hehkuvat nyt loistossaan.



Miten kypsyvät puolukat nuo? Mistä karpalot päälleen saa suo?
Mikä punertumaan saapi marjat ja maan?
Syksyn ihmeitä kaikki on vaan.



säv. Jussi Rasinkangas  sanat. Juhani Konola


Kirpeitä syyspäiviä odotellen!

T







maanantai 11. elokuuta 2014

Back to school...


Talvella yläkoulun rehtori lähestyi meitä kirjeitse: "... lapsenne aloittaa yläkoulun oppilaana 11.8.2014 alkaen..."
Apua, sanoin minä! 
Missä vaiheessa meidän esikoisesta oli kasvanut niin iso? 
Juurihan se syntyi, sanoi ensimmäiset sanansa. Aloitti päivähoidossa. Oppi hiihtämään ja ajamaan pyörällä. Meni eskariin. Sai kolikon hammaskeijulta, ensimmäisestä irronneesta hampaasta. Juurihan jäin pois töistä, vuodeksi sapattivapaalle, kun lapsi aloitti koulun.

Ja nyt se sama poika on kasvanut äidistään ohi ja puhuu möreällä äänellä. Opettaa äidilleen uusia juttuja tietokoneista. Hauskuttaa ja hoitaa hellästi pientä veljeään. Hengailee kavereiden kanssa. On niin fiksu ja kiltti. Käyttää tennareita, koko siro 44...
Ottaa haparoivin siivin etäisyyttä, mutta viihtyy vielä kuitenkin lähelläkin.
On jo iso ja kuitenkin vielä pieni (ainakin äidille, aina ja ikuisesti).


Kesän aikana lapsista on tullut nuoria. Odottavaisin mielin siirtyvät pitkän loman jälkeen yläkouluun, tietäen, että me osataan, pystytään ja pärjätään ja että kyllä se elämä kantaa.
Kai se on äidin uskottava niin. 
<3 


Tsemppiä koulutielle, niin isoille, kuin pienillekin!

T

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Kun on oikein pieni...

Tänään pääsin ihastelemaan ystäväni viikon ikäistä poikavauvaa. Miten kaunis, pieni ja ryppyinen hän olikaan. <3
Vauvan tuoksu on vaan jotain niin ihanaa. Muistan miten aina nuuhkin omia lapsiani, kun he olivat vauvoja. Kaksi vuotiaamme viihtyy paljon sylissä ja tykkää halailla paljon ja yhä painan nenäni vaivihkaa hänen hiuksiinsa ja nuuhkaisen syvään. 
Ja ne pienet sormet ja varpaat, niitäkin voisin tuijotella loputtomiin.






Kun on oikein pieni
voi lentää linnun untuvalla,
nukkua orvokinlehden alla,
kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni
voi keinua heinässä heiluvassa,
levätä kukassa tuoksuvassa,
kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni
voi istua lumihiutaleille,
liitää maailman tuulien teille,
kun on oikein pieni.

-Hannele Huovi-


Lahjaksi tein vaippakakun. Hauska ja helppo valmistaa. Monia kuvia olen kyseisistä kakuista nähnyt, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun sellaisen valmistin. 
Tässä vaippakakun resepti:

Ensin käärin vaipat rullalle. Laitoin toiseen päähän kuminauhan pitämään rullan kasassa. Sommittelin rullat ympyrän muotoon. Ja täytin sisäosan myös rullilla. Rullat pysyivät hyvin pystyssä, kertaakaan en joutunut nostelemaan kaatuneita vaipparullia. Aseta vaipparullat siten, että kuminauhapää on ylöspäin.


Seuraavaksi kiedoin vaipparullien ympärille vaaleansinistä vauva-aiheista narua. Tähän tarkoitukseen sopii myös silkkinauha, paperinaru...  


Kun kakun alimman kerroksen vaipparullat on kiinnitetty tiiviisti paikoilleen, otin kuminauhat rullien ympäriltä pois.


Mikäli laitat kakkuun "täytettä", ota tarvittaessa yksi vaipparulla pois ja laita "täyte" sen tilalle. Itse laitoin alimpaan kerrokseen pienen vaaleansinisen tuttipullon ja Liberon rasvatuubin. Voit joutua myös tiivistämään kakkua, lisäämällä sisään yhden tai kaksi rullaa lisää.



Toisen kerroksen kasasin alimman kerroksen päälle. Samalla tavalla rullataan vaippoja kuminauhan avulla. Toisesta kerroksesta tehdään hiukan pienempi, kuin ensimmäisestä. Taas ympyrä kiristetään narun avulla tiiviiksi. Toiseen kerrokseen laitoin täytteeksi puhdistuspyyhkeitä. 



Tarvittaessa voi käyttää muutamia pitkiä grillitikkuja pitämään kakun kerrokset paikoillaan. Pujota grillitikku kuitenkin varovasti, ettei vaipan pinta mene rikki. Tikun voi myös jättää kakkuun, kunhan vain katkaisee siitä terävän pään pois. Tikku jää kakun sisään, eikä näy ulospäin.

Kolmas ja viimeinen kerros tehdään samalla tavalla, kuin aiemmatkin. Taas hiukan pienempänä vain.
Koska kakkos kerroksessa oli täytteenä puhdistuspyyhkeitä, täytti se osittain myös päällimmäisen kerroksen sisustan. Ylimpään kerrokseen en laittanut, kuin muutaman vaipparullan täytteeksi ja loppu koloon laitoin pehmeän unirievun siten, että unirievussa oleva nallen pää jää kakun ulkopuolelle, ikään kuin kakun koristeeksi.


Täytteenä voi käyttää mitä tahansa vauvalle tarpeellista; tutteja, tuttipulloja, pieni body tai muu vaate, helistin tai muu lelu, rasvoja...
Myös kerroksia voi tehdä enemmän halutessaan. Silloin vaan täytyy alimmasta kerroksesta tehdä halkaisijaltaan isompi. 
Käytin kakkuun Muumi Mini vaippoja ja niitä kului 60 kappaleen pakkauksesta 42 kappaletta.



Mikäli kakun kerrokset on riittävän täynnä rullia ja se on kiristetty tiukaksi, pysyy kakku hyvin koossa. Tukevammin kakku pysyy pystyssä ja paketissa ja sitä on helpompi kuljettaa, jos sen kasaa paksuhkon pahvin päälle. Pahvin voi päällystää vaikka foliolla tai silkkipaperilla ja viimeistellä kakkupaperilla.

Lopuksi koko komeus kääritään sellofaaniin.
Ja tämä kakku on taatusti kaloriton! :)

T