 |
Talvella yläkoulun rehtori lähestyi meitä kirjeitse: "... lapsenne aloittaa yläkoulun oppilaana 11.8.2014 alkaen..."
Apua, sanoin minä!
Missä vaiheessa meidän esikoisesta oli kasvanut niin iso?
Juurihan se syntyi, sanoi ensimmäiset sanansa. Aloitti päivähoidossa. Oppi hiihtämään ja ajamaan pyörällä. Meni eskariin. Sai kolikon hammaskeijulta, ensimmäisestä irronneesta hampaasta. Juurihan jäin pois töistä, vuodeksi sapattivapaalle, kun lapsi aloitti koulun.
Ja nyt se sama poika on kasvanut äidistään ohi ja puhuu möreällä äänellä. Opettaa äidilleen uusia juttuja tietokoneista. Hauskuttaa ja hoitaa hellästi pientä veljeään. Hengailee kavereiden kanssa. On niin fiksu ja kiltti. Käyttää tennareita, koko siro 44...
Ottaa haparoivin siivin etäisyyttä, mutta viihtyy vielä kuitenkin lähelläkin.
On jo iso ja kuitenkin vielä pieni (ainakin äidille, aina ja ikuisesti).
Kesän aikana lapsista on tullut nuoria. Odottavaisin mielin siirtyvät pitkän loman jälkeen yläkouluun, tietäen, että me osataan, pystytään ja pärjätään ja että kyllä se elämä kantaa.
Kai se on äidin uskottava niin.
<3
Tsemppiä koulutielle, niin isoille, kuin pienillekin!
T
Tsemppiä koulutielle, niin isoille, kuin pienillekin!
T
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit!